Työ 7: Verenkierto kanan alkiossa

Verenkiertoon päästiin tutustumaan havainnoimalla kanan alkion verisuonistoa.

Kana on yksi käytetymmissä eläinmalleista alkionkehityksessä. Kehittyessään alkio käyttää ruskuaista ravinnonlähteenään. Alkion ympärillä on läpinäkyvä sikiökalvo, rakkokalvo
(allantois), jonka kautta tapahtuu kaasujenvaihto. Lintujen muita sikiökalvoja ovat mm. vesikalvo (amnion), suonikalvo (chorion) sekä ruskuaispussi. (Kuva 1)

Kuva 1. Henrika Honkanen (2016) Poikkileikkauskuva linnun alkiosta ja sen sikiökalvoista; allantois ja kaasujen vaihto, amnion, chorion sekä ruskuaispussi. Kehitysbiologia-histologia harjoitustyömateriaali 755317A  Oulun yliopisto, luonnontieteellinen tiedekunta, genetiikka & fysiologia

10 päivää haudottu kananmuna avattiin varovasti terävästä päästä, ja alkio siirrettiin fysiologista suolaliuosta (0,85% NaCl) sisältävälle petrimaljalle. Verenkiertoa pystyttiin seuraamaan preparointimikroskoopilla.

Havaitsimme heti preparoinnin jälkeen alkiossa pieniä liikkeitä sekä kaataessa alkiota petrimaljalle tuntui munan kuoren läpi pientä tahdikasta sykintää. Alkio oli sen verran kehittynyt, että verisuonisto erottui hyvin (kuva 2).

Veren kulkusuunta oli alkioon päin, joskin liikkeen nähdäkseen verisuonistoa oli seurattava tarkasti ja tarpeeksi pitkään.

Kuva 2. Juuri preparoitu kanan alkio petrimaljalla 0,85% NaCl liuoksessa ja hyvin erottuva verisuonisto.

Alkion kehitysvaiheissa oli selviä eroja: ensimmäinen rikkomamme munan alkio ei ollut vielä niin kehittynyt että siinä olisi näkynyt verisuonia laisinkaan. Käyttämämme mikroskooppi olisi voinut myös olla tehokkaampi jotta verenkulun olisi nähnyt paremmin. Kun alkio oli siirretty maljalle, verenkiertoa oli alettava seurata heti, sillä alkio kuoli nopeasti.

Muuten koe oli todella mielenkiintoinen. Jo 10. päivän ikäisellä alkiolla oli kehittyneet varpaat ja sulat!