Työ 1: Nisäkkään punasolujen osmoottiset ominaisuudet ja plasmakelmun läpäisevyys (kohdat c & d).

Työssä 1c oli tarkoitus havainnolistaa eetterin vaikutusta hemolysoitumattomaan vereen. Eetteri on rasvaliukoinen yhdiste ja sen rasvoja hajottava vaikutus saikin aikaan veren hemolysoitumisen, kun sitä lisättiin koeputkeen.
Työssä 1d mitattiin kolmen (työvaiheessa 1b valmistetun) liuoksen osmolarisuutta osmometrilaitteella ja verrattiin niitä laskemalla saatuihin teoreettisiin arvoihin. Alla olevassa taulukossa näkyvät sekä osmometrin mittaamat että itse lasketut tulokset. Laskettujen teoreettisten arvojen ja saatujen mittaustulosten välillä ei havaita suuria eroja.
Osmometrin käyttö oli nopeaa ja helppoa.  Ohessa linkki josta voit tutustua paremmin laitteeseen: http://www.gonotec.com/products/osmomat-010.

Osmometri

liuos	0,5 % NaCl	0,5% KCl	4% glukoosi
osmometrin mittaustulokset	0,156 osm/l	0,122 osm/l	0,223 osm/l
lasketut teoreettiset arvot	0,171 osm/l	0,132 osm/l	0,222 osm/l

Työ 1. Nisäkkään punasolujen osmoottiset ominaisuudet ja plasmakelmun läpäisevyys (kohdat a ja b)

Osmoottinen paine kuvaa sitä tasapainotilaa, jossa liuenneiden aineiden konsentraatiot puoliläpäisevän kalvon molemmilla puolilla ovat samat. Osmoottisen liuottimen virtaus kulkee laimeammasta väkevämpään. Osmoottisen paineen yhtälö on sama kuin kaasujen yleinen tilanyhtälö. Osmoottisen paineen konsentraatioyksikkö on osmooli. Osmoottinen gradientti on osmoottisten paineiden erotus puoliläpäisevän kalvon eri puolilla. 

1. a) Valmiiksi laimennettua (0,9% NaCl-liuos, 1:100) defibroitua verta asetettiin kahdelle objektilasille ja peitettiin peitinlaseilla. Ensimmäiseen laitettiin pisara 10% NaCl (kuva 1) ja toiseen 0,3% NaCl (kuva 2).

Kuva 1. Hypertoninen liuos, Vesi virtaa solujen ukopuolelle konsentraatiogradientin seurauksena. Solut ovat painuneet kasaan sytosolisen alipaineen takia.

Kuva 2. Hypotoninen liuos. Vesi virtaa solujen sisälle konsentraatiogradientin seurauksena. Osa soluista on rikkoutunut sytosolisen paineen seurauksena.

 

Kuva 3. Havainnollistava piirros osmoottisen paineen vaikutuksesta.

1. b) Kantalioksista valmistettiin koeputkiin kolme laimennossarjaa. Sarjaan 1. lisättiin 1 % NaCl-liuosta, sarjaan 2 lisättiin 1 % KCl-liuosta ja sarjaan 3 lisättiin 10 % glukoosiliuosta. Jokaiseen putkeen lisättiin 10 µl defibroitua verja ja sekoitettiin. Putket inkuboitiin huoneenlämmössä 30 minuuttia ja tulokset taulukoitiin (kuva 4).

Kuva 3. Taulukko samestumistuloksista. Hemolysoitumisaste ilmoitettu "+" -symbolilla.

 Hemolysoitumaton näyte on sameaa ja hemolysoitunut kirkasta, koska hemolysoituneessa veressä solut ovat hajonneet veden virratessa solun sytosoliin konsentraatiogradientin takia. NaCl, KCl tai glukoosin konsentraation pienentyessä gradientti voimistuu ja hemolysoituminen tehostuu.

Taulukon arvot ovat laskettu kaavalla c = (pros.pit x 10 (g/l)) / (M (g/mol)). Osmolaarisuus saatiin kertomalla konsentraatio dissosioituneiden osien määrällä.

Eläinfysiologian peruskurssin harjoitukset (755318) alkavat 

Fysiologia on oppi elävien organismien toiminnoista. Fysiologinen tutkimus selvittää mm. mitä tapahtuu ravinnolle ruuansulatuskanavassa, miten jättee eliminoidaan, miten kaasujen (happi ja hiilidioksidi) vaihto toimii, miten eri elimet toimivat, mikä on veren tehtävä jne. Fysiologisella tutkimuksella on läheisiä liittymäkohtia niin metodisesti kuin ongelmanasettelussa biokemiaan, lääketieteeseen, biofysiikkaan, ja ekologiaan.

Tämän blogin tarkoitus on syventää opiskelijoiden oppimisista ja esitellä eläinfysiologian opintojaksoa siitä kiinnostuneille. Harjoituksissa tutustutaan monipuolisesti fysiologisiin ilmiöihin ennen kaikkea erilaisilla biokemiallisilla tutkimuksilla. Tutkimme veren ominaisuutta, verenkiertojärjestelmää, aineenvaihduntaa, ruuansulatusta, hengitystä, ja aisteja. 

Blogin ylläpidosta vastaa opintojakson opiskelijat yhdessä yliopisto-opettaja Henrika Honkasen kanssa.

Tervetuloa oppimaan eläinfysiologiaa!


Yliopisto-opettaja Henrika Honkanen