Työ 1. Nisäkkään punasolujen osmoottiset ominaisuudet ja plasmakelmun läpäisevyys (kohdat a ja b)

Osmoottinen paine kuvaa sitä tasapainotilaa, jossa liuenneiden aineiden konsentraatiot puoliläpäisevän kalvon molemmilla puolilla ovat samat. Osmoottisen liuottimen virtaus kulkee laimeammasta väkevämpään. Osmoottisen paineen yhtälö on sama kuin kaasujen yleinen tilanyhtälö. Osmoottisen paineen konsentraatioyksikkö on osmooli. Osmoottinen gradientti on osmoottisten paineiden erotus puoliläpäisevän kalvon eri puolilla. 

1. a) Valmiiksi laimennettua (0,9% NaCl-liuos, 1:100) defibroitua verta asetettiin kahdelle objektilasille ja peitettiin peitinlaseilla. Ensimmäiseen laitettiin pisara 10% NaCl (kuva 1) ja toiseen 0,3% NaCl (kuva 2).

Kuva 1. Hypertoninen liuos, Vesi virtaa solujen ukopuolelle konsentraatiogradientin seurauksena. Solut ovat painuneet kasaan sytosolisen alipaineen takia.

Kuva 2. Hypotoninen liuos. Vesi virtaa solujen sisälle konsentraatiogradientin seurauksena. Osa soluista on rikkoutunut sytosolisen paineen seurauksena.

 

Kuva 3. Havainnollistava piirros osmoottisen paineen vaikutuksesta.

1. b) Kantalioksista valmistettiin koeputkiin kolme laimennossarjaa. Sarjaan 1. lisättiin 1 % NaCl-liuosta, sarjaan 2 lisättiin 1 % KCl-liuosta ja sarjaan 3 lisättiin 10 % glukoosiliuosta. Jokaiseen putkeen lisättiin 10 µl defibroitua verja ja sekoitettiin. Putket inkuboitiin huoneenlämmössä 30 minuuttia ja tulokset taulukoitiin (kuva 4).

Kuva 3. Taulukko samestumistuloksista. Hemolysoitumisaste ilmoitettu "+" -symbolilla.

 Hemolysoitumaton näyte on sameaa ja hemolysoitunut kirkasta, koska hemolysoituneessa veressä solut ovat hajonneet veden virratessa solun sytosoliin konsentraatiogradientin takia. NaCl, KCl tai glukoosin konsentraation pienentyessä gradientti voimistuu ja hemolysoituminen tehostuu.

Taulukon arvot ovat laskettu kaavalla c = (pros.pit x 10 (g/l)) / (M (g/mol)). Osmolaarisuus saatiin kertomalla konsentraatio dissosioituneiden osien määrällä.