Hyytyminen voidaan estää mekaanisesti tai kemiallisesti. Kemiallinen estäminen onnistuu esimerkiksi lisäämällä kalsiumia sitovia sitraatteja tai oksalaatteja, sillä kalsium-ionit ovat välttämättömiä hyytymisen kannalta. Lisäksi hyytyminen voidaan estää esimerkiksi lisäämällä hepariinia.
Työssä pipetoimme ensin viiteen koeputkeen 0,5ml valmiiksi sentrifugoitua veriplasmaa, johon oli lisätty kaliumoksalaattia. Tämän jälkeen lisäsimme automaattipipetillä 2.5 prosenttista kalsiumkloridia koeputkiin, ensimmäiseen 12.5 mikrolitraa, toiseen 25µl, kolmanteen 37.5µl, neljänteen 50µl ja viidenteen 62.5µl.
Koeputkia sekoitettiin varovasti. Noin puolen tunnin kuluttua tarkastelimme koeputkia ja luimme tuloksen. Hyytymistä oli hieman huomattavissa koeputkissa numero 4 ja 5. Tämä johtuu siitä, että näihin koeputkiin lisättiin enemmän kalsiumkloridia, jota siis vaaditaan hyytymiseen, kuin muihin. Pienemmissä määrissä lisättynä kalsiumkloridi ei riittänyt hyytymiseen, sillä vereen oli lisätty oksalaattia, joka estää hyytymistä. Vasta 50 mikrolitraa kalsiumkloridia riitti kumoamaan oksalaatin vaikutuksen.
Tulokset eivät olleet selkeästi nähtävissä vielä puolen tunnin tarkastelun jälkeen (minkä vuoksi oheisessa kuvassa ei näy putkissa 1 ja 5 eroavuuksia), mutta tarkastelimme muutama päivä aiemmin tehtyjä saman työn koeputkia ja näistä koeputkien 4 ja 5 hyytyminen näkyi selkeästi.
Kuva 1. Koeputkissa ei havaittavia eroja puolen tunnin jälkeen.
Veren hyytyminen on tosiaan monimutkainen prosessi, ja tarkoin säädelty. Erilaisia hyytymistekijöitä, jotka ovat proteiineja, on n. 50 erilaista. Tässä työssä CaCl2 lisäämisen vaikutus ei ihan näkynyt harjoitustyön aikana. Käytimme tällä kertaa pakastettua oksalaattiplasmaa. Jos plasma olisi ollut tuoretta, hyytymine olisi saattanut tapahtua nopeammin. Hyytyminen kyllä tapahtui parin tunnin sisällä CaCl2 lisäämisestä.
VastaaPoista